Kirjoittaja
Tamperelaiskissojen Viivin, Taavin, Nöpön, Mortin ja Vertin blogi, jossa on paljon kuvia. MOTTO: "Pois alta risut ja männynkävyt ! Me tullaan nyt !"
|
21.04.2007 - 13:21
Niinku tossa aiemmin jo tuli kerrottua, niin Reissu-Relanteri ilmesty aina siinä kevään korvalla maisemiin.
Talven se oli aina jossain, liäkö navettakissa, joka majaili jonkun piharakennuksessa.
(Mamma: sisäkissa se tuskin oli ja se pälyilevä, pelokas katse oli mieleen painuva.)
Sehän ei niitä pentujaan ehtiny näkeen, kun ne synty marraskuussa, olivat sen alkutalven sisäkissoina ja Reissu-Relanteri oli jo sillon menny johonki talven viattoon.
Pikkulikka, Harmaa, Mustis ja Maitonaama luavutettii uusiin koteihinsa helmikuussa v. 2005. Olivat sillon 12+ viikkosia.
Kun Relanteri tuli keväällä 2005, niin se oli telonu jalkansa talven aikana johonki ja vähä nilkutti sillä, mutta muuten se näytti terveeltä. Jos ei siis oteta lukuun tappelun jälkiä ja joitain loisia =P ja niinhän taas mamma alotti madotuksen.
Nää kaks seuraavaa kuvaa on taas otettu ikkunal läpi.
Ruaka maistu ja kuppi tyhjeni aina, tippaakaa ei koskaaj jääny. Ja lihaa se pisteli nin paljo, että mamma luuli sen halkeevan. Sitä ei kyä tarvinnu houkutella syämään, ei meinaan ollu ronkeli ruuan suhteen.
Ja kyllä Relanteri oli siisti, ulkomuadostaan hualimatta, mutta ninhän me kaikki ollaan. Ja ruuan jälkeenhä on aina pestävä.
Siinähän kävi sit niin, että Relanteri oppi siihen, että pöydän alla oli ruakakupit ja yleensä niissä oli ruakaa. Jos joskus kävi niin, että kupit oliki tyhjät, niin Relanteri jäi aina terassin oven taakse vartoon..............
....., että mamma tulis kotio ja antas ruakaa.
Pikkuhiljaa Relanteri tottu mammaan ja sit meihinki, vaikka ei se meitin antanu kuv vähä nuuskia, mutta mamman se anto jo vähän silittääkki ja ottaa syliin.
Eikähän se sit enää pelänny nin paljoo ja mamma sai otettua ulkona muutaman kuvankin siitä.
Ruuan ja pesemisen jälkeen Relanteri lähti maha täynnä omille reissuilleen...........
..........tullakseen taas illalla syämään.
Saihan mamma sen sit loppujen lopuks tuleen sisälle syämään; tosin vaan terassin ovelle, mutta kumminki.
Kattokaa ny ittekki, kuinka paljo Relanteri arvosti ruakaa; tokkopa monikaa pistelee sapuskaa naamaansa tollasilla suullisilla.
Ja sitä jo kovasti tossa kyseeltinki, että miten Relanterille sit kävi, kum me muutettiin siältä Pälkäneeltä takas tänne Tampereelle....
Mammahan on oikee porukolli. Sehän itki viikkoja etukäteen Relanterin kohtaloo. Miten sille sik kävis, kum me muutetaan, eikä sitä kukaan enää ruakkis ?
Itkee se viäläki, muistellessaan kuinka huanossa kunnossa Relanteri aina talven jälkeen oli. Relanteri ol kumminki sitkee sissi ja palas keväisin takasi terassin pöydän alle, ruakakuppien ääreen..
No, yhtenä heinäkuun iltana mamma otti sen Poitsun kanssa kiinni, laittoi kantokoppaan ja vei sen paikalliselle eläinyhdistyksen immeiselle. Sitten Relanteri leikattiin ja se sai uuden kodin erään vanhemman naisimmeisen luata.
Että semmonen on Relanterin tarina.
Terveisin Taavi.
Jos joskus si (seuraavaks ?) laittasin kuvia Nelikosta...........
|
Tassutuksia 10.3.2007 lähtien
Lokilikat 2008
Otappa tästä nappi mukaas,
nin muutkin näkee,
ettoot kannustusjoukoissa
tai kilpailemassa. 
Tosiasioista ei voi kiistellä !
"Kissat ovat fiksumpia kuin koirat.
Et millään saa kahdeksaa kissaa vetämään rekeä lumessa."
(Jeff Valdez)
Mekin osallistutaan tähän
|
