....lääkkehillä hoidellaan Taavi ystäväämme*.   

                                                   

Niin ! Taavi oli TAAS tänään siä lasar..., eiku  lekurilla. Mamma huamas eile illalla, että Taavin pissaamine oli vaikeeta ja sit aamulla Taavilla oli lekuri.

Ny se oikeen nukutettii ser rauhottamisel lisäks, että se tulppa saatiin siältä rööristä pois. Se tulppa ei ollukkaa ny siinä röörin alkupäässä, vaan siä pitemmällä pissaröörissä   (Iha si omalla vastuullas likkaat tota linkkiä !).
Sinne rööriin ei saatu sitä kerattia... rekattia..., eiku katetria ollenkaa, kus se tulppa oli iha kivikova.

Siittä edellisestä lekurireissusta ov vaa 3½ viikkoo aikaa, eikä ne liuotusruuat oo viä täysiv vaikuttanu. Taavillon taas sitä antiollanny-lääkettä ja nys se lekuritäti vaihto Taavin ruuat toisem merkkisiin. Se syä ny tämmöttiä ruakia.

                     


         

Tällai samallailla Taavi ny si mammii mamman käsivarrella, kus se ei halua ittekseen mualla mammia.


    Terveisin Viivi.




*Muokattu laulusta

                      

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme,
lääkkehillä hoidelkaa Nalle ystäväämme.
Maito tuore, lämpöinen hyväks' olla voisi,
vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peittehiksi, toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartioi uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, ei hän meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

                                                              Georg Malmsten