Kissakuvahaasteen, n:o 42, aiheena on matkalla.
Vaikkei Reissu-Relanteri ookkaan Viivin ja mun iskä, nin jostain kumman syystä Viivi o saanu iha reissulikan keenit.
Tässä mää oon lähdössä Viivin mukaan tutkimusmatkalle. Viivi porhaltaa etummaisena ninku pikajuna.
Mää kyllästyin heti alkuunsa semmotteen tohotuksee ja palasin takas kotio. Viivi vaa lisäs vauhtia. Nöpö-äippäki ihmettelee mihkä sillä likalla on nin kiirus.
Täyty sen kumminki vähä pysähtyä ja miättiä mihkä pitäs ekaks suunnistaa; oikeelle vai vasemmalle.
Siv vaa häntä vilahti, kus se läks reviirinsä tarkastuskiarrokselle.
Tässon si yks mun reissuni.
Mää oon siä ollessani just löytäny ruttupalloni ja miätin mihkä sen ny si laittasin, ettei sitä muut kähvellä. Mamma meinatenki tekee niitä vaan mulle. Nih !
Tässä si tuun sen ruttupallon kans kotio. Se ruttupallo ov vaan paree viädä mammalle. Se sit taas heittää sitä mulle ja voin lähtee sen kans uudelle reissulle.
Semmottilla matkoilla me ollaan oltu.
Terveisin Taavi The Toipilas.
J.K.
Kyä ne tassunheilautukset, halit ja kaikki muut mukavat jutut o antanu mulle voimia parantua. Kiitos teille kaikille niistä.
Ny mun täytyy sis syädä tota lääkärim määräämää sapuskaa ainaki 2 kuukautta. Sim mamma saa pikkusen kerrallaan sekottaa siihe jotai muutaki emmettä, muttei sitä erikoissapuskaa saa kokonaal lopettaa.
Si jos tuun uudestaan kipeeks, nin si täytyy syädä koko ajav vaan sitä erikoisemmettä.
Kommentit